Tästähän se lähtee... ajallisesti pitkä juttu, mutta tapahtumat keskittyvät loppupäähän.
Eli stoori alkaa moottoripyörämessuista v. 2006 - siellä tapahtui Deauvillen Suomen ensiesittely ja siellä suoritin koeistumiset pronssinvärisen Villen penkillä ja siitä lähti ajatus, että sellainen pitää saada. Sitten keväämmällä ilmestyi saksalaisen Motorrad -lehden no. 7, jossa Deauville testattiin. Ajatus vahvistui. Seuraava kosketus oli Moto-Ykkönen lehden no. 6/2007, jossa Veijo Saano teki Deauvillellä testimatkan Unkariin saakka. Ajatus vahvistui lisää.
Sitten oli ns. suvantovaihe - ajelin kuusjapuolisatasella, johon olin sangen tyytyväinen eikä ajatus vaihdosta konkretisoitunut. Mutta sitten vuodenvaihteessa 2013 alkoi tihkua tietoja Deauvillen valmistuksen loppumisesta - ja samanaikaisesti kuusjapuolisataseni täytti 10 vuotta ja matkamittari lähestyi 100.000 km rajapyykkiä. Ei mitään hätää, mutta tuntui, että nyt alkaisi sen vaihdon aika olla.
No, keväällä 2003 minulle tuli sattuneesta syystä (ei työasioissa) käyntiä Turussa 3 viikon välein ja ajattelin sevittää, miten käytettyjä Villejä olisi saatavissa - ja netissä niitä oli Turun lähistöllä 2 kpl. Ensimmäinen on Raisiossa
Cycle World nimisessä liikkeessä, toinen Marttilassa
Erkka Korpiaholla. Raisio oli lähempänä, joten ensin sinne: pronssinvärinen 2006 malli - siisti, mutta aika vanha (?) ja vähän ylihinnoiteltukin.
3 viikon päästä sitten Marttilaan, siellä Ville oli tuoreempi ja halvempikin. Mutta sanoi Erkka, että kyllä se vielä tuolla tallissa on, mutta se on myyty. Kun kysyin, tuleeko niitä vielä, vastaus oli, että Saksan reissu on hänellä tulossa ja kyllä sieltä Ville olisi tulossa. Siihen oli tyytyminen, aloin seurata Erkan sivustoa
http://www.erkkakorpiahoracing.fi.
Ja ilmestyihän sinne taas Ville eli 3 viikon päästä taas Marttilaan - ja olihan siellä Saksan tuliainen. Mutta vastaus oli taas sama: kyllä se vielä tuolla tallissa on, mutta se on myyty. Ja tällä välillä oli Raisionkin Ville myyty.
No tulipas tästä nyt tenkkapoo... kyselin Erkalta, että olisiko vielä Villejä tulossa... ei ollut oikein innostunut, mutta kertoi sitten, että Saksaan hän vielä lähtee, siellä on yhteistyökumppanin 50-vuotispäivä ja että voisihan sieltä pyöriäkin tuoda. Tässä kohtaa sanoin, että varaapa mulle yksi Deauville.
Ei pitänyt Erkka erityisempää kiirettä, mutta Saksaan lähti ja minä soittelin perään... tuli takaisin ja kuormassa tuli 2 Deauvilleä. Menin sitten katsomaan ja nuukuudenpuuskassa valitsin halvemman: 2006 malli, pronssinvärinen, 21966 km ajettu.
Tämä selvä... mutta aikaa oli nyt kulunut melko paljon, Saksaan piti lähteä, laivalippu oli 12.6. iltalähdölle. Ja Erkka totesi viileästi, että Villeä ei saada Suomen kilpiin niin nopeasti. Mikäs siinä auttoi, Saksan reissu tehtiin siis Wanhalla Willellä ja hyvinhän se meni (tarina löytyy matkakertomuksista) - mutta reissun 3716 kilometriä aiheuttivat sen, että hyvitys vanhasta pyörästä aleni 500 eurolla. Seiskasatasen sain sitten käyttöön juhannuksen jälkeen 26.6.
Mitä opimme tästä?
Audaces fortuna juvat - eli onni suosii rohkeita - ei kannata liian kauaa pähkäillä!