Kattelin Bemareita nettimotosta, silmään sattui Hesasta yksityisellä myynnissä oleva R1150 GSA. Kaikkien möhköpyörien äiti. Soittelua ja kattomaan. Se oli rakkautta ja menoa heti ensi silmäyksellä. Totesin kyllä heti, että tää on mulle töpöjalkaiselle liian korkee, mutta salamarakkaus voitti järjen. Ajattelin että hommaan sen matalamman satulan. Kaupat tuli ja säilytys kevätlumien kaikkoamiseen asti. Haku ajoittui maaliskuuhun (taas, vrt Savage!) ja lämpötilakin oli sama +2 astetta. Moneen kertaan sain sittemmin todeta, että tää oli mun kaikkien aikojen paras pyörä. Olisi vaan pitänyt hommata 10 vuotta aikaisemmin... Kiva ajaa pitempääkin matkaa (eipä niitä kauheen pitkiä tosin tullut). Matalamman satulan hommasin, kohensi tilannetta edelleen. Muttamutta... Varsinkin täyteen tankattuna Bemu on raskas ja aika yläpainoinen. Jalkani eivät tässä iässä enää kasvaneet... Turvallisuussyistä en katsonut aiheelliseksi ottaa vaimoa tarakalle enää, tosin hänellä ei kauheesti ole koskaan ollutkaan haluja mopoiluun. Koska yksin ei oo kauheen kivaa, katselin ympärilleni koko ajan (pyöriä siis...
