Honda Deauville

Terve teille kaikille!
Tulipa mieleen että vois olla kiintoisa kertoilla aikaisemmista käytössä olleista pyöristä. Mun kakspyörähistoria alkoi viime vuosituhannella, 1965. Ajopeli oli Solifer Speed. Semmoinen kromitankkinen. Kohtalainen peli, mutta en koskaan saanut sitä kulkemaan yhtä kovaa kuin naapuripitäjässä asunut luokkakaverini. En tiä miten viritti, mutta kovaa se kulki ja kateutta herätti. Speedin käyttövuodet oli 66-68. - Tästä tulee jatkokertomus, kunhan joudan.
MP16 odotuksissa. Perjantaina meinaan mennä, ei oo niin kauhee tungos.
Martti

Meikäläisen historia moottoroitujen kaksipyöräisten kohdalla on aika lyhyt. Nuorempana, joskus viisitoistakesäisenä lenkki serkun Zundapp-merkkisellä mopolla. Omaa mopoa ei koskaan ollut. Vuonnaa 2007 ensimmäinen oma kulkupeli, 250 kuutioinen maxiskootteri. Se oli mitä erinomaisin harjoittelupeli, variaattori, joten eipä tarvinnut hallita kuin kaasu ja jarrut, jotka kaikki pelasivat käsivoimin. Nälkä siinä kasvoi ja skode vaihtui vuonna 2011 seitensataseen Deauvilleen. Ja oppii MP:n ajamisen vanhemmallkin iällä. Vantaan Bikeworldista kun Deauvillen ostin, niin oli se aika ikimuistettava keikka, kun ajoin neljän ruuhkassa ostokseni tänne landelle, joutui ensi kertaa tekemisiin vaihdepolkimen ja käsikytkimen kanssa.
MP 16-näyttely on myös agendalla ja vapaaherra kun olen, niin perjantai on paras päivä siihen tutustua. Lipun voi ostaa myös netistä, joten jos jonotus ei kiinnosta, niin suosittelen, on siellä sen verran kuitenkin jonoa.

Meikäläinen aloitti myös ns. nuorena aikuisena eli 52-vuotiaana.

Pyörät aikajärjestyksessä: Moto Guzzi Florida, Moto Guzzi Nevada (uutena ostin, ihan mukava pyörä, meni lunastukseen peurakolarissa), Moto Guzzi California III - ja sitten sähkövikoihin kyllästyneenä Honda Deauville 650, josta luovuin mittarilukeman ollessa 97.401 km (etupään stefa meni ja bensapumppu). Ja seiskasatasella on nyt tullut ajeltua 34.115 km - ongelmitta.

mara50 kirjoitti:<snip>
Ajopeli oli Solifer Speed. Semmoinen kromitankkinen. Kohtalainen peli, mutta en koskaan saanut sitä kulkemaan yhtä kovaa kuin naapuripitäjässä asunut luokkakaverini. En tiä miten viritti, mutta kovaa se kulki ja kateutta herätti.
<snip>
Martti

Mopon virittämisestä on minulla havainto viime kesältä. Olin autolla tulossa Laitilasta, kun Kalannin kirkonkylän jälkeen pölähti oikealta eteen kaksi mopopoikaa, siis tielle, vaikka olisi mopoille sallittu kevyen liikenteen väyläkin ollut. No, pojat lähtivät painamaan ja kuvio selvisi, toinen jäi heti ja ryhtyi ajamaan oikeaa reunaa, mutta toinen alkoi hävitä horisonttiin. 80 km/h rajoitus oli ja suunnilleen sitä ajoin, mutta mopopoika ajoi selvästi kovempaa.

Nonniin. Jatketaan stooria. Vaikka kaikki jo tietysti arvaakin tän tarinan lopputuloksen... Vuodet 68-72 meni opiskelua aloitellessa ja vanhempien autoa tarpeen mukaan lainaillessa. Solifer tuli myytyä johonkin lähikylille eikä sen myöhemmästä kohtalosta ole tietoa. 70-luvun alkaessa alkoi 2-pyöräisinnostus nostaa päätään. Turusta löytyi Honda Dax, nätti ku sika pienenä, ostaa piti. Kansiremppa siihen aikanaan sitten tuli, Kunun Pyörä korjas ja hintaa tuli rempalle parisataa markkaa. Jokunen vuosi tuli ajeltua, Daxi päätyi eräälle kotipitäjän naapurin rouvalle työmatka-ajokiksi. Sittemmin se ajautui pikkupoikien krossikäyttöön ja jäi lopulta runkovaurioisena jonkun vajan nurkkaan lojumaan. Lienee siellä vieläkin. Kumma juttu, nyt vuosien jälkeen haluaisin edelleen omistaa sekä Soliferin että Daxin... jatkuu...

70-luvun alkupuolisko kului opiskelun merkeissä ja vaimonetsinnässä. Olihan se jo löydetty, mutta etsiä piti... Alkuperäinen löytö oli hyvä ja sama vaimo edelleen (en uskalla sanoa että "käytössä", jos vaikka joku nainen kumminkin lukee tätä palstaa...) Valmistuminen, työt ja perheen perustaminen piti pyöräintoa taustalla muutaman vuoden ajan. Josku 70-luvun lopulla Turun Nummenmäellä oli myynnissä BMW R50-2, vuosimalli 1959. Vähän kulahtanut mutta hieno kuin mikä, ostettava oli. Myyjä toi sen ajamalla kotiini, itse en olisi uskaltanutkaan. Ajoin sillä pari kertaa, viimeinen kertaa oli ikimuistoinen; kesken ajon huomasin että kytkin löysä, ei irrota. Läheinen asutuskeskus parin km päässä, vaihde ja lievä hätäännys päällä. Jossakin pikkutiellä ajoin lenkin ja pääsin varovasti kotiin, jonne ei onneksi ollut pitkä matka. Osoittautui, että kytkinvaijeri oli irronnut siitä koukusta siellä moottorin mahan alla. Se sitten kiinni, mutta oli herännyt ajatus tarkastella vehjettä muutenkin hiukan tarkemmin. Löydöksenä mm venttiilien kannatusprikat, jotka olivat kuluneet paperinohuiksi. Hetkenä minä hyvänsä venat olis pudonneet männän päähän kiinni... Asia jäi ns. silleen seuraavaan vuoteen, jolloin sain kuningasajatuksen: eräällä lähipaikkakunnalla oli po. merkin virallinen edustus eräällä mp-liikkeellä, ajattelin tarjota tyypille hiljaisen ajan töitä talvikaudelle. Ehdotus sopi ja rahtasin pyörän sinne. Meni sitten jokunen talvi ja kesä siinä ihmetellessä. Kyselin vuosittain keväällä, kiireitä oli aina vaan ollut. Sitten alkoi eräs tyyppi soitella ja kysyä ostaaksensa bemaria, oli nähnyt sen siellä liikkeessä. En lämmennyt ajatukselle vaikka soittikin lisää vielä pari kertaa. Lopulta kahdeksan (!) vuoden kuluttua sain tarpeekseni. Sanoin hra korjaamoherralle, että kiskoo koneen irti ja kunnostaa sen nyt pikapuoliin. Varmemmaksi vakuudeksi vein rullaavan rungon kotiini, olin nimittäin saanut vainoharhaisen ajatuksen siitä, että tämä ostajaehdokas ja hra korjaamoherra yrittivät pehmittää minua myymään bemun. No, moottori valmistui lopulta yhdeksän (!) vuoden kuluttua toimeksiannosta. Hienotunteisuussyistä en mainitse edes millä paikkakunnalla tämä jumalainen korjaamo sijaitsi. Jostain syystä en vaan sitten enää asioinut siellä... Into tähän bemariin oli kuitenkin mennyt ja se meni eräässä vaihtokaupassa sittemmin osina eteenpäin. Kuten arvata sopii, kuvaan ilmestyi jo näiden tuskaisten vuosien aikana toinen pyörä, mutta siitä myöhemmin.

Aika lyhyt on pyörähistoria. Vuonna 1972 juuri ajokortti-ikäisenä ostin punaisen 125cc Hondan uutena. Kolme vuotta ja 20 tkm sillä tuli ajeltua, kunnes silloinen vaimoni kyllästyi ja siirryimme pysyvästi autoon, joka oli hankittu 1974. 100-piikki Honda oli hieno peli. Välillä ajoin siskon viritetyllä 350 Hondalla, mutta siinä oli onnettoman vetelä runko. 1974 tuli ostettua Tunturi Sport (1968?). Viritettynä se kulki yli 80 sopivilla välityksillä. Vakiovälitylsillä tuli ajeltua metsissä ja montuilla. Kotona kun sen pisti käymään, niin kului vajaa puolituntia ja poliisit oli paikalla 70-luvun puolivälissä tuli hankittua 175 Gilera. Mukava ajoasento, mutta jousitus karmean pomppiva pikku teitä ajettaessa (ei ollut rekisterissä) Tuli välillä kokeiltua motocrossia serkkujen 125 ja 250 kuutioisilla, mutta totesin, että maantiepyöräily on enemmän minun lajini. Siitä huolimatta tein 90-luvun alussa kaupat 5-satasesta Hussesta. Meni pellolla ojien yli komeesti mudan lentäessä. Kaveri teki kuitenkin oharin ja myi Hussen toisaalle, mikä oli varmaan minulle onni - säilyi luut ehjänä. Sitten olikin väliä kymmenisen vuotta, kunnes ostin NT700:n vuonna 2008. Sopii minulle kuin nenä päähän

Olemme tulleet vuoteen 1983. Turun Sanomissa oli pieni ilmoitus Maskussa myytävänä olevasta pyörästä, BMW R26. Eikun katsomaan. Maskun Humikkalan kylästä löytyi pajan pihalta ikäisekseen siisti 250-kuutioinen ykspyttyinen bemari, vuosimallia 1960. Hinta oli muistaakseni 3000 silloista markkaa, joka tarkastelun jälkeen oli sopiva. Kaupat tuli, ja pyörän lisäksi sain elinikäisen ystävän Jarmosta, joka pyörän mulle myi. Vuosien kuluessa tapasimme monet monituiset kerrat, sekä Humikkalassa että kotonani. Jarmon perhekin tuli tutuksi, samoin myös naapurissaan asuva Jarkko-veljensä. Jarmosta on jo aika jättänyt, rauha ja kunnia hänen muistolleen. R26 palveli kunnialla vuosia ja on edelleen omistuksessani, joskaan ei enää aktiivikäytössä. Museokatsastus on seuraava toimenpide, joka siihen kohdistuu.
26-bemu sai pyöräinnostuksen uuteen paloon. Sattuipa niin, että 1986 menin uuteen työpaikkaan, lääketehtaaseen nimeltä Farmos (nykyisin Orion). Vastapäätä oli MP-Salonen, jossa tuli poikkeiltua useasti pyöriä kuolaamassa. Samana vuonna (vai oliko -87) tuli markkinoille Suzuki Savage, yksimukinen, 650 cc. Salosella oli semmoinen ja syksyllä sovittiin kaupat, talvisäilytys tuli samaan kauppaan. Taisi olla maaliskuuta seuraavana keväänä kun ajoin Savagen kotiin, lämpöä oli plus 2 astetta celciusta. Hieno pyörä, ei mitään vikaa koskaan. Keväthuollot oli helppo teettää Salosella, reilua porukkaa ja sijaintikin ihanteellinen mun työpaikan vieressä. Savagessa oli joku paikka koneessa, joka oli periaatteellisesti heikko (en muista mikä, muistaako joku muu). Salosen Pesa tiesi tämän ja teki siihen erään keväthuollon yhteydessä tarvittavan kohennuksen. Hyvin pelaili, Savagella mentiin pitkälle 2000-luvulle.
Sitten tyttäreni ilmoitti tarvitsevansa moottoripyörän, sai sitten Savagen käyttöönsä. (kaikki pyöräni ovat muuten olleet mun ja poikani yhteiskäytössä). Olin siis ilman pyörää, ja äkkiä syntyikin ajatus isommasta pyörästä. Korpiahon Erkalta löytyi hienokuntoinen Suzuki Intruder 1400 cc. Saksan tuontipyörä, vuosimallia 1992. Samoihin aikoihin MP-Salonen muutti uusiin tiloihin hiukan kauemmas työpaikastani. Talvisäilytys- ja huoltopaikaksi tuli siten Erkka Korpiaho Racing Marttilasta, tätä valintaa ei ole tarvinnut katua. Huolellista työtä, mukava palvelu ja kohtuulliset hinnat; tää ei oo mainos vaan ihan totta. - Savage palautui sittemmin mulle takaisin tyttären käytöstä, ihan vahingoittumattomana. Ei ole aktiivikäytössä, mutta täysin kunnossa. Museokatsastus lienee läpihuutojuttu vuoden päästä. - jatkuu...

Korpiaholta minäkin seiskasataseni ostin, Saksan tuontia. Mukava oli Erkan kanssa asioida - taitaa tietää yhtä ja toista moottoripyöristä

Raimo K kirjoitti:Korpiaholta minäkin seiskasataseni ostin, Saksan tuontia. Mukava oli Erkan kanssa asioida - taitaa tietää yhtä ja toista moottoripyöristä

Kattos vaan, Raimo K. Meillä on sama hovihankkija. - Erkka tulee vastaan mun tarinassa vielä myöhemminkin.

No tuliko se ohjekirja sähköpostilla?????

Vempel-Ville kirjoitti:No tuliko se ohjekirja sähköpostilla?????

No ei näy. Huomasitko että mun sp-osoitteessa ei oo pistettä etu- ja sukunimen välissä vaan yhtenä pötkönä? Monet tekee tän virheen, joskus 90-luvun lopulla tein ton osoitteen tollee hiukka typerästi. Aiheuttanu virheitä joskus ennenkin.

Lähetin sen uudellen. Ja näyttäisi siltä, että lähti tulemaan. Kerro miten kävi, ja jos kellä seitensatasen omistajalla ei ole suomenkielistä ohjekirjaa, niin minulta saa sähköpostiosoitetta vastaan. Se ei tosin ole kovin hyvä, mutta parempaakaan ei ole.

Vempel-Ville kirjoitti:Lähetin sen uudellen. Ja näyttäisi siltä, että lähti tulemaan. Kerro miten kävi, ja jos kellä seitensatasen omistajalla ei ole suomenkielistä ohjekirjaa, niin minulta saa sähköpostiosoitetta vastaan. Se ei tosin ole kovin hyvä, mutta parempaakaan ei ole.

On se ihan hyvä. Myöhästyneet kiitokset!

mara50 kirjoitti:

Vempel-Ville kirjoitti:No tuliko se ohjekirja sähköpostilla?????

No ei näy. Huomasitko että mun sp-osoitteessa ei oo pistettä etu- ja sukunimen välissä vaan yhtenä pötkönä? Monet tekee tän virheen, joskus 90-luvun lopulla tein ton osoitteen tollee hiukka typerästi. Aiheuttanu virheitä joskus ennenkin.

-
Oli se sittenkin tullut. Kiitokset Vempel-Villelle! Oli joutunut roskapostiin, jota en huomannut katsoa. Mulla on roskapostiasetukset kai hiukan tiukat, sinne on ennenkin mennyt tuntemattomasta syystä jotain ihan asiallista.